Voikukka

Yrtin tieteellinen nimi, esiintyvyys luonnossa ja viljely

Voikukka (Taraxacum officinale) kuuluu sikurikasveihin ja voikukka on todella yleinen kasvi myös Suomessa. Moni pitää voikukkaa ärsyttävänä riesana nurmikoilla, mutta voikukka on myös hyödyllinen yrtti, jota voidaan käyttää eri tavoin. Voikukan yleisyyden takia sillä on suomenkielessä vaikka miten monta nimitystä. Kesäisin voikukka on tavallisin kukkiva kasvi kulttuurimaisemassa.

Voikukka kasvaa monivuotisesti lehtiruusukkeellisena kukkakasvina, joka lisääntyy ilman pölytystä. Silti voikukassa on paljon mettä ja kasvi onkin hyvä mehiläiskasvi, joten mehiläishoitajien ei kannata väheksyä voikukkaa.  Suomessa voikukkaa on monta eri pikkulajia, joita ei ole helppo tunnistaa. Pelkästään rikkavoikukkia on noin 400 lajia (rikkavoikukat tulivat Suomeen muualta maanviljelyn mukana).

Voikukalla on maailmalla monenlaisia kasvupaikkoja, koska pikkulajit ovat mukautuneet kasvamaan kovin erilaisissa ympäristöissä, aina korkealta vuoristosta suola-aavikoille asti. Yhteistä voikukalle ja sen eri pikkulajeille on, että ne tarvitsevat Aurinkoa. Voikukka on myös kauppayrtti.

Käyttötavat

Voikukkaa voidaan käyttää kosmetiikassa hoitamaan rasvaista, suurihuokoista ja häiriintynyttä ihoa. Voikukka puhdistaa ja kirkastaa ihoa ja käyttötavoiksi soveltuvat niin kasvovedet, naamiot kuin kylvytkin muun muassa.

Ruuanlaitossa voikukka on monipuolinen käyttötavoiltaan. Kasvin lehdet käyvät salaattiin, keittoon ja muhennokseen. Kukista saa simaa, kaljaa ja viiniä. Kukkia voidaan syödä myös sellaisenaan, kun niitä kiehauttaa tai hapattaa. Aiemmin tehtiin kahvinkorviketta voikukan juurista. Juuret sopivat keitettyinä lisäkkeiksi eri ruokiin. Juuret kerätään varhain keväällä tai sitten loppusyksyllä.

Voikukassa on paljon A- ja C-vitamiineja, kalsiumia ja rautaa. Nitraatteja voikukka ei kerää, joten siinä on nitraatteja vähemmän kuin viljellyissä salaattikasveissa.

voikukka

Lääkinnälliset vaikutukset

Aina 1950-luvulle saakka voikukan juuri sisältyi Suomen farmakopean rohtoihin. Arabit alkoivat 1000-luvulla jaa. käyttämään voikukkaa lääkinnällisesti. Virallisesti hyväksytty ja apteekkarien käyttämä rohtokasvi voikukasta tuli 1500-luvulla. Voikukan avulla lisättiin virtsaneritystä  ja sappirohtonakin voikukkaa käytettiin. Voikukan käyttäminen nesteen poistamiseksi elimistöstä ei kuluta kehon kaliumvarastoa, sillä voikukalla on suuri kaliumpitoisuus. Myös maha- ja suolistovaivoihin sekä ruokahaluttomuuteen on voikukkaa käytetty rohtona. Voikukka on turvallinen suurinakin annoksina.

Yrtin säilytys

Voikukan juuret ja lehdet on pakattava kauppayrttikäytössä erikseen paperipusseihin tai -säkkeihin. Talven varalle voikukan lehtiä sekä kukkia voidaan pakastaa tai kuivattaa ja kuivatut voikukan lehdet ja kukat käyvät hyvin yrttijuomaksi ja keittoruokiin. Jos voikukan lehtiä ja kukkia pakastaa, ne esikäsitellään joko kiehauttamalla tai kuullottamalla öljyssä. Pakastettu voikukka käytetään samalla tavalla kuin tuoreet voikukat ruuanlaitossa.

Yrtti maailmalla

Voikukkien suku on lähtöisin vuoristoisesta Keski-Aasiasta. Ranskassa alkoi voikukan viljely salaattikasvina vuonna 1857 ja  jo vuonna 1862 voikukka pääsi Versaillesin Kasvitarhakoulun keittiökasvien valikoimaan. Kun voikukkaa viljellään, se monesti valkaistaan katteen alla kasvattamalla, mutta sen seurauksena ravintoarvot pienenevät, mutta nitraattien pitoisuus lisääntyy.

voikukan-simennys

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *