Valkosipuli

Yrtin tieteellinen nimi, esiintyvyys luonnossa ja viljely

Valkosipuli (Allium sativum) kuuluu liljakasvien heimoon. Eräs maailman vanhimpia viljelykasveja on valkosipuli, jonka luonnonvarainen muoto on nykyään jo tuntematon. 1500-luvulla alkoi Suomessa valkosipulin viljeleminen, mutta meni välillä pari sataa vuotta, jolloin valkosipulia ei viljelty täällä. Valkosipulin latinankielinen lajinimi sativum merkitsee osuvasti nimenomaan viljeltyä.

Valkosipulista on olemassa erilaisia lajikkeita, kuten talvivalkosipuli, jota voidaan pitää talvisin maassa nimensä mukaisesti. Tuo lajike on siperialainen ja niinpä sitä voidaan viljellä aina Lapissa asti. Helmivalkosipuli on sellainen tavallisen valkosipulin muunnos, jossa varren latvaan kasvaa pieniä rykelmiä sipuleita.

Käyttötavat

Tuholaistorjunnassa valkosipulilla on merkittävä asema. Valkosipulia voi laittaa kasvimaalle joko uutteena tai sellaisenaan kasvatettuna vihanneksien väliin. Myyriä voi torjua istuttamalla itusilmuja puutarhaan. Valkosipulia voidaan käyttää sekä ravintona että rohtona sisäisesti ja ulkoisesti.

Ravintona valkosipuli on erinomainen, siinä on todella hyvät ravintoarvot. Sipulikasveista sillä on vahvin maku. Mutta sillä ei ole merkitystä paljoakaan, koska valkosipulia ei voi nauttia niin paljon, että se tuntuisi kunnolla ravinteiden saamisena. Valkosipulia voi lisättä niin liharuokiin kuin kasviskeittoihin sekä -patoihin (lisää keittoon valkosipuli vasta tarjoilun edellä, että ravintoarvot eivät vaarannu). Salaattikastikkeisiinkin valkosipuli käy hyvin ja se auttaa lisäämään säilykkeiden säilyvyyttä. Valkosipulin kynsiä voidaan hapattaa kaalin ja muidenkin kasviksien kanssa.

Valkosipulin vihreä varsi soveltuu sekin maustekäyttöön (niitä voidaan kasvattaa myös sisällä kukkaruukuissa). Valkosipulin kynsistä on syytä ottaa pois vihreät osat, että kynnen maku pääsisi esiin mahdollisimman hyvin.

 

Valkosipuli

 

Lääkinnälliset vaikutukset

Rohtona käytetään lähinnä tuoretta tai kuivattua valkosipulia. Kipeään korvaan auttaa korvakäytävän eteen laitettava pumpulituppo, jota on kasteltu valkosipulimehuun. Nenän sieraimissa valkosipulimehu auttaa lievittämään nuhaa. Ulkoinen valkosipulin käyttö haavojen ja sienitautien hoitoon saattaa aiheuttaa herkälle iholle ärsytysoireita.

Valkosipulin keskeinen tehoaine lääkintätarkoituksissa on aminohappo nimeltään alliini, joka hajoaa allinaasi-entsyymin avulla allisiiniksi. Sen vaikutustapa on ehkäistä bakteerien, hiivojen, sienien ja viruksien kasvamista. Jopa kasvainten kasvamista se voi estää.

Valkosipulissa on aineksia, jotka estävät fibriinien syntymisen veressä sekä vaikuttavat hidastavasti veren hyytymiseen ja auttavat näin ollen estämään verisuonien tukkeutumista ja kovettumistakin. Verenpaine alenee kun valkosipulin ainekset laajentavat verisuonia ja sopii valkosipuli myös sapen erittymisen lisäämiseen, vähentämään ilmavaivoja ja mahan käymistä. Niinpä valkosipuli sopii suolitulehduksienkin hoitamiseen.

Yrtin säilytys

Valkosipulia voidaan säilöä monella tavalla, kuten kuivaamalla, marinoituna viinietikkaliemessä tai pakastamalla. HUOM! öljyyn säilötyssä valkosipulissa on riski saada botulismi, eikä sillä tavalla säilötty valkosipuli ole turvallinen varastoitava kolmea viikkoa kauempaa.

säilötty-Valkosipuli

Yrtti maailmalla

Ei ole varmaa tietoa miten valkosipuli kehittyi, mutta sen arvellaan kehittyneen jostakin Keski-Aasiassa esiintyvästä luonnonvaraisesta sipulilajista. Euroopan maihin valkosipuli saapui jo varhaisimpien viljelykasvien mukana, mutta valkosipuliin on suhtauduttu ristiriitaisesti eri aikoina ja eri maissa. Hauskana kuriositeettina mainittakoon, että vampyyreihin liittyvissä kansanuskomuksissa uskottiin, että valkosipuli estää vampyyreitä pääsemästä taloon.

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *